Päästöt ja energiankulutus
 

Liikenteen kasvihuonekaasupäästöt ja energiankulutus

Liikenteen päästöt muodostavat noin viidenneksen Suomen kaikista kasvihuonekaasupäästöistä. Liikenteen kasvihuonekaasupäästöistä noin 99 prosenttia muodostuu hiilidioksidista (CO2) muiden kasvihuonekaasujen, metaanin (CH4) ja dityppioksidin (N2O), osuuden ollessa yhteensä noin prosentin. Merkittävin osuus päästöistä, noin 90 prosenttia syntyy tieliikenteessä.

Suomessa liikenteen osuus energian loppukäytöstä on Tilastokeskuksen energiatilastojen mukaan viime vuosina ollut noin 17 prosenttia eli hieman vajaa viidennes. Tieliikenteen osuus liikenteen energiankulutuksesta on noin 90 prosenttia, mikä syntyy suurimmaksi osaksi fossiilisen bensiinin ja dieselin käytöstä.

Kotimaan liikenteen päästöt

Kotimaan liikenteen kasvihuonekaasupäästöt olivat Tilastokeskuksen kasvihuonekaasujen inventaarion mukaan vuonna 2016 noin 12,6 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia (Mt CO2-ekv.), mikä on enemmän kuin aiempina vuosina. Vuoden 2016 korkeaan lukuun on vaikuttanut erityisesti polttoaineiden edellisvuosia pienempi biopolttoaineiden osuus. Pikaennakkotiedon mukaan vuonna 2017 liikenteen kasvihuonekaasupäästöt olivat 11,8 Mt CO2-ekv.

LIPASTO-laskentajärjestelmän mukaan tieliikenteen hiilidioksidipäästöt olivat vuonna 2017 noin 10,8 Mt, rautatieliikenteen 0,1 Mt ja kotimaan vesiliikenteen 0,5 Mt (sisältäen kalastusalukset). Ennakkotiedon mukaan kotimaan lentoliikenteen hiilidioksidipäästöt olivat vuonna 2017 noin 0,2 Mt.

Kotimaan liikenteen päästöistä noin 90 prosenttia syntyy tieliikenteestä. LIPASTO-laskentajärjestelmän mukaan reilut puolet tieliikenteen päästöistä syntyy henkilöautoliikenteestä, noin 30 prosenttia kuorma-autoliikenteestä, vajaa 10 prosenttia pakettiautoliikenteestä, noin 5 prosenttia linja-autoliikenteestä ja noin 1 prosentti moottoripyörä- ja mopoliikenteestä.

Tavoitteet

EU-lainsäädännön mukaan Suomen tulee vähentää kasvihuonekaasupäästöjään 39 prosentilla vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2005 tasoon. Päästötavoite koskee päästökaupan ulkopuolisia sektoreita eli ns. taakanjakosektoria. Kotimaan liikenteestä tieliikenne, raideliikenne ja vesiliikenne taakanjakosektorin piiriin.

Taakanjakosektorilla merkittävin päästövähennyspotentiaali on liikenteessä, sillä liikenteen päästöt muodostavat taakanjakosektorin päästöistä noin 40 prosenttia. Kansallisella tasolla Suomi onkin sitoutunut puolittamaan liikenteen päästöt vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2005 tasoon. Suurin vähennyspotentiaali on tieliikenteessä.

Suomessa valmistui vuosina 2016–2017 kansallinen energia- ja ilmastostrategia sekä keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelma (KAISU). Molemmissa on linjattu tavoitteita ja lisätoimenpiteitä liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Liikenteen toimia kohdistetaan erityisesti tieliikenteeseen ja niiden arvioidaan vähentävän liikenteen päästöjä noin 3,1 Mt CO2-ekv. vuonna 2030 verrattuna tilanteeseen ilman suunniteltuja lisätoimia. Ilman suunniteltuja lisätoimia liikenteen päästöjen arvioidaan olevan vuonna 2030 noin 10 Mt CO2-ekv.

Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman mukaisesti liikenteen päästövähennystoimet jakautuvat kolmeen kokonaisuuteen ja niiden arvioidut päästövaikutukset on esitetty alla.

Suunniteltujen lisätoimien arvioitu vaikutus päästöihin (Mt CO2-ekv.) 2030
Liikennejärjestelmän energiatehokkuuden parantaminen - 1,0
Ajoneuvojen ja muiden liikennevälineiden energiatehokkuuden parantaminen - 0,6
Fossiilisten polttoaineiden korvaaminen uusiutuvilla ja vähäpäästöisillä vaihtoehdoilla - 1,5
Lisätoimet yhteensä - 3,1
Lähde: Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelma KAISU  

Liikennejärjestelmän energiatehokkuutta parannetaan suunnitelman mukaisesti esimerkiksi edistämällä liikenteen ja maankäytön yhteensovittamista, kestäviä kulkutapoja sekä liikenteen palveluistumista. Liikennevälineiden energiatehokkuuteen vaikuttaa keskeisesti EU-tasolla asetettavat päästöraja-arvot sekä autokannan uudistuminen kansallisella tasolla. Energiatehokkuutta edistetään myös mm. vaihtoehtoisten käyttövoimien hankintatuilla, romutuspalkkiolla ja autokauppiaiden Green Deal -mallilla. Uusiutuvien ja vähäpäästöisten polttoaineiden ja käyttövoimien yleistymistä edistetään nostamalla biopolttoaineiden jakeluvelvoitetta ja edistämällä sähkö- ja kaasuautojen tarvitsemia jakeluasema- ja latauspisteverkostoja.

Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmassa nostettiin myös esille tavoite, jonka mukaan Suomi on hiilineutraali vuoteen 2045 mennessä. Tämän myötä Liikenne- ja viestintäministeriö asetti ILMO45-työryhmän ajalle 12.4.–12.12.2018 selvittämään ja arvioimaan keinoja, joilla liikenteen kasvihuonekaasupäästöt voidaan pidemmällä aikavälillä poistaa.

Työryhmä julkaisi väliraportin syyskuussa 2018 ja käsitteli siinä kolmea erillistä polkua, kuinka liikenteen päästöt saataisiin poistettua uusiutuvien ja vähäpäästöisten polttoaineiden (BIO-skenaario), liikennevälineiden teknisen kehityksen (TEKNO-skenaario) tai liikkumisvalinnoissa ja kuljetuksissa tapahtuvien muutosten (PALVELU-skenaario) keinoin. Työryhmä julkaisee loppuraporttinsa joulukuussa 2018 ja kokoaa siihen eri polkujen toimia yhdistelemällä ehdotuksen toteuttamiskelpoisesta toimenpideohjelmasta liikenteen päästöjen poistamiseksi vuoteen 2045 mennessä. 

Suomessa valmistellaan parhaillaan myös EU:n hallintomalliasetuksen mukaista integroitua kansallista energia- ja ilmastosuunnitelmaa.

Kotimaan liikenteen energiankulutus

Tilastokeskuksen energiatilastojen mukaan kotimaan liikenteen energian loppukäyttö oli vuonna 2017 yhteensä 186 PJ eli noin 52 TWh. Vuonna 2016 liikenteen energian loppukäyttö oli 185 PJ eli noin 51 TWh. Sähkön osuus liikenteen energian loppukäytöstä oli noin 0,7 TWh ja se sisältää junien, metron ja raitiovaunujen sekä sähköautojen sähkönkulutuksen.

LIPASTO-laskentajärjestelmän mukaan liikenteen energiankulutus oli 174 PJ eli noin 48 TWh vuonna 2017.

Suurin osa liikenteen energian kulutuksesta syntyy tieliikenteen fossiilisesta bensiinistä ja dieselistä. Uusiutuvat ja vaihtoehtoiset polttoaineet ja käyttövoimat ovat yleistymässä tieliikenteessä, vaikka niiden suhteellinen osuus on vielä pieni. Raideliikenteessä sähkö on pääasiallinen käyttövoima ja junat hyödyntävät myös jarrutusenergiaa. Vuonna 2017 sähkövedon osuus junakilometreistä oli VR:n tietojen mukaan 89,7 prosenttia. Matkustajaliikenteessä sähkövedon osuus oli 94,5 prosenttia ja tavaraliikenteessä 78,0 prosenttia. Vesiliikenteessä vaihtoehtoiset käyttövoimat eivät ole juurikaan yleistyneet vielä käytössä. Myöskään biopolttoaineiden käyttöönotto lentoliikenteessä ei ole edennyt Suomessa.

Vaihtoehtoisten käyttövoimien osuuksista eri ajoneuvoluokkien osalta voit lukea lisää seuraavista linkeistä: henkilöautot, linja-autot, paketti- ja kuorma-autot sekä mopot, moottoripyörät ja mopoautot.

Suomessa on kansallinen jakeluvelvoite koskien tieliikenteessä käytettäviä biopolttoaineita. Jakeluvelvoite asetettiin asteittain nousevaksi vuodesta 2011. Jakeluvelvoite oli 6 prosenttia vuosina 2011-2014, 8 prosenttia vuonna 2015, 10 prosenttia vuonna 2016, 12 prosenttia vuonna 2017 ja 15 prosenttia vuonna 2018. Vuonna 2019 jakeluvelvoite on 18 prosenttia ja vuodesta 2020 alkaen 20 prosenttia. Biopolttoaineiden osuus lasketaan kulutukseen toimitettujen moottoribensiinin, dieselöljyn ja biopolttoaineiden energiasisällön kokonaismäärästä. Vuoteen 2020 asti on voimassa myös ns. tuplalaskenta, jolloin jätteestä, tähteistä, syötäväksi kelpaamattomasta selluloosasta tai lignoselluloosasta valmistettu biopolttoaine voidaan laskea jakeluvelvoitteeseen kaksinkertaisena.

Vuosina 2014 ja 2015 velvoitetta täytettiin lainsäädännön antaman mahdollisuuden mukaan ns. etupainotteisesti. Energiaviraston lehdessä on todettu, että biopolttoaineiden kestävyyskriteeriselvitysten mukaan näinä vuosina jaeltiin laskennallisesti yli 24 prosenttia biopolttoaineita. Vuonna 2016 biopolttoaineiden kulutus putosi vuosien 2014 ja 2015 ennätystasosta, ollen alle 8 prosenttia. Tämä on alle jakeluvelvoitteen raja-arvon, mutta velvoitteen täyttämisessä voitiin hyödyntää edellisvuoden "ylijäämää".

EU:n energiatehokkuusdirektiivin mukaisesti laaditaan kolmen vuoden välein kansallinen energiatehokkuuden toimintasuunnitelma (NEEAP, National Energy Efficiency Action Plan). Vuonna 2017 komissiolle toimitettiin neljäs kansallinen energiatehokkuuden toimintasuunnitelma (NEEAP-4). Siinä liikenteen energiantehokkuustoimenpiteinä on raportoitu muun muassa henkilöautojen energiatehokkuuden parantaminen, pakettiautojen energiatehokkuuden parantaminen, raskaan liikenteen massa- ja mittamuutokset sekä joukkoliikenteen, pyöräilyn ja kävelyn edistäminen.

Tavoitteet

Liikenne- ja viestintäministeriön ympäristöstrategiassa 2013-2020 on esitetty tavoitteena liikenteen energiankulutuksen kasvun pysäyttäminen ja kääntäminen laskuun ennen vuotta 2020. Vuonna 2020 kotimaan liikenteen energian loppukulutus saa siten olla enintään 48 TWh.

Biopolttoaineiden jakeluvelvoitteesta on säädetty lailla biopolttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä (446/2007) eli ns. jakeluvelvoitelailla. Lakia ollaan uudistamassa ja siitä tehty hallituksen esitys on parhaillaan käsittelyssä. Ehdotuksen mukaisesti biopolttoaineiden jakeluvelvoitetta kiristetään tasaisesti 2020-luvulla ja se olisi 30,0 prosenttia vuonna 2029 ja sen jälkeen. Vuodesta 2021 alkaen ei sovellettaisi enää myöskään biopolttoaineiden energiasisällön tuplalaskentaa.

Kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa sekä Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmassa on lisäksi linjattu tavoitteeksi, että vuonna 2030 Suomessa olisi vähintään 250 000 sähkökäyttöistä autoa ja vähintään 50 000 kaasukäyttöistä autoa.

EU:n energiatehokkuusdirektiiviä ollaan uudistamassa ja siinä asetetaan EU-maille yhteinen energian käytön tehostamistavoite. Työ- ja elinkeinoministeriö on asettanut työryhmän selvittämään mahdollisuuksia tehostaa energiatehokkuustoimia vuosina 2021–2030. Työryhmä valmistelee esitykset toimista, joilla Suomi saavuttaa EU:n uudistuvan energiatehokkuusdirektiivin artikla 7:n edellyttämän sitovan tavoitteen kaudelle 2021–2030.

Raportointi

Suomen on YK:n ilmastosopimuksen ja Kioton pöytäkirjan sopimusosapuolena sekä EU:n jäsenvaltiona raportoitava ilmastonmuutoksen hillintään ja muutokseen sopeutumiseen liittyvistä tiedoista, kuten päästökehityksestä ja toimenpiteistä. 

Yhtenä keskeisimmistä raporteista on vuosittain EU:lle ja YK:n ilmastosopimukselle lähetettävä kasvihuonekaasuinventaario. EU:n komissiolle toimitetaan kahden vuoden välein myös ns. Policies & Measures -raportointi, jossa raportoidaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi suunnitelluista politiikkatoimista ja niiden toteutumisesta. YK:n ilmastosopimukselle raportoidaan ilmastosopimuksen kansallisesta toimeenpanosta ja Kioton pöytäkirjan velvoitteiden noudattamisesta neljän vuoden välein tehtävällä maaraportilla. Lisäksi YK:n ilmastosopimukselle toimitetaan kahden vuoden välein kaksivuotisraportti, joka sisältää tiivistä taulukkomuotoista tietoa ilmastosopimukselle ilmoitetuista päästövähennystavoitteista ja edistymisestä niiden saavuttamisessa.

Lisäksi EU:n energiatehokkuusdirektiivin mukaisesti laaditaan kolmen vuoden välein kansallinen energiatehokkuuden toimintasuunnitelma (NEEAP, National Energy Efficiency Action Plan). Siinä kuvataan muun muassa kansallisia energiatehokkuustoimia ja niiden säästövaikutuksia.

 

 

 

Sivu päivitetty 29.11.2018